Tre veckor kvar

Kolme viikkoo jäljellä. Lasken joka päivä kalenterista kuinka monta päivää on jäljellä. En halua kotiin siksi etten täällä viihtyisi tai ahdistaisi tms. vaan ihan sen takia että on ikävä kavereita ja kotia ja perhettä. Ja ikävöin pidempään nukkumista viikonloppuisin, kun täällä herään noin puoltuntia myöhemmin mitä arkipäivinä koska lapset juoksee yläkerrassa, itkee, huutaa ja kolistelee.

Olin 21.2 perhetutun lapsen kastejuhlissa. En ollut nähny tätä naista kymmeneen vuoteen joten hermostutti mennä sinne kun en ole niin itsevarma tän kielen kanssa. Pienempänä hän osas suomee sen verran mitä nyt lapsena puhutaan. Tällä naisella on pikkusisko (-94) ja pikkuveli (-96). Itse hän on vasta 23 vuotias. Sen pikkusisko oli kaks vuotta sitten Suomessa 2 kk ajan ja asui meillä viikon. Tuota veljeä en ollut kans nähny kymmeneen vuoteen.

Käytiin viime viikonloppuna Jönköpingissä ja ilma oli todella kaunis. Täällä on paistanut aurinko kyllä mutta sitten aina välissä tulee päiviä kun sataa ja tuulee ja on harmaata.

Olin kipeenä 26.2-1.3. Sen jälkeen urheilu on ollu vähän laiskanpuoleista. Jalkapalloa en jaksaisi reenata. En oo varma mistä se johtuu. Kaipaisin ehkä vähän kovempaa reeniä ja erilaista reenipaikkaa. Reenataan pienessä jumppahallissa mikä ei ole kivaa kun on tottunut juoksemaan isolla nurmikentällä oli se sitten tekonurmi tai ulkona kesällä. Meillä oli sunnuntaina reenit ulkona ja olin innoissani kun näin että edessä on iso nurmikenttä. Ei kuitenkaan reenattu siinä vaan hiekkakentällä jonne käveltiin pukukopeilta. En tiiä miksei reenattu nurmella, ärsytti.

Oon huomannut, että oon ollu aika hiljainen tässä lähiaikoina. Kieli ei sinänsä takkuile mutta en vaan jaksais enää oikee yrittää. Tuntuu että se johtuu siitä kun kotiintulo lähestyy nii mietin koko ajan vaan että kohta mun ei tarvi enää ahdistua jos en osaa puhua ja mun ei oleteta olevan kauheen sosiaalinen. En tiiä vaikutanko noille kauheen epäkohteliaalta jos meen huoneeseeni ruuan jälkeen. Yritän aina istua siinä hetken etten heti sinkois muualle. Sillon kun oon salilla niin mulla menee sen verran myöhään että syön yksin ja meen suihkuun ja nukkuun. Ei tarvi jutella kellekkään. Luen tätä tekstiä ite samalla kun kirjotan niin kuulostan niin epäsosiaaliselta ja epäkohteliaalta kun ihminen voi olla :D Oon kyllä lapsirakas mutta siinä on monia syitä miksi en jaksa välillä leikkiä niiden lapsien kanssa.

Jos ulkopuoliselta ihmiseltä kysytään että miten Samira on oppinut ruotsia niin ne voi luulla että en oo oppinut paljoo koska oon niin hiljainen. Mutta todellisuudessa oon oppinu paljon. Ymmärrän lauseet mitä sanotaan välillä voi olla yks sana mitä en ymmärrä mutta opin sen sanan kuitenkin kun kuuntelen mistä koko jutussa on kyse. Tiedän että osaan puhua, koska mietin välillä iltaisin mitä olisin voinut sanoa vaikka jossain keskustelussa päivän aikana. Tai kun lähetän tekstiviestiä niin osaan luonnollisesti kirjottaa small talk-tyylillä ja käytän slangisanoja mitä nää käyttää jokapäiväsessä elämässä. Mua lohduttaa se että tuun puhumaan iskän kanssa ruotsia. Sillon mun ei tarvii ahdistua jos joku menee väärin tai jos se ei ymmärrä. Tuntuu että tää reissu oli enemmänki sellanen että tarvitsin rohkaisua ja vaikka sitä en uskalla täällä käyttääkkään niin tiiän että tuun osaamaan Suomessa tosi hyvin.


Jos teksti on jotenkin hajanaista ja vaikeelukuista niin se johtuu siitä että teen töitä samalla enkä oikeen keskity kunnolla :D

En månad

Nyt on kulunu tasan kuukausi siitä kun tänne tulin. Mun iskä tuli eilen on täällä huomiseen asti koska niillä on joku koulutus, mutta se sano että oon oppinu puhumaan ja uskallan enemmän. Nyt kun ihmiset puhuu niin ymmärrän melkein kaiken mutta sillon voi mennä ohi jos en kuuntele koko keskustelua tai moni ihminen puhuu päällekkäin. Puhe alkaa paranemaan ja nyt sanon jo verbit melkein aina oikeissa muodoissa. Sellaset pikkuvirheet lähtee varmaan sit aika lopussa esim. koska sanotaan på, till, i, hos yms. Ja vielä en osaa ehkä ihan käyttää han hans honom tai hon henne hennes vaikka tiiänki miten niitä käytetään.

Oon käyny paljon salilla ja futisreenit jatkuu. Reenaan varman 6 kertaa viikossa ja joinakin päivinä on 2 kertaa jotain liikuntaa. Yks päivä oli kolmet reenit. Eka töissä lounastauolla oli spinning joka otti tosi koville, sitten illalla oli crossfit ja futis. Eilen olin iskän kanssa salilla ja sitten siitä tunnin päästä menin futisreeneihin. Olisin kerenny crossfit tunnille mutta aattelin että oon iskän kaa nyt kun se täällä on.

Iskä toi mukanaan mulle ruisleipää ja Elovena-puuroo, kun oon valittanu että täällä ei saa kunnon leipää ja aamupalalla ois kiva saada jotain mikä täyttää kunnolla. Tähän asti oon syöny aamusin jogurttia missä on banaania ja sitten leipää mutta ei ne leivät täytä yhtään kun se on pelkkää pullamössöö. Tuntuu että vaikka täällä reenaa 10 kertaa enemmän kun suomessa niin silti turpoo koska syö niin paljon hiilareita kun riisi ja pastakaan ei oo täysjyvää.

Oon nyt pyöräilly töihin useempana aamuna joka on tosi hyvä vaikka matka ei ookkaa ku 1-2 km. Mutta se antaa mulle enemmän vapautta ettei tarvii aina pyytää joltain kyytiä. Onneks on pieni paikka niin ei tuu pitkiä matkoja eikä oikein voi eksyä ☻

Lapsien kanssa asuminen käy joskus tosi raskaaks kun ne itkee tosi paljon tai muuten vaan on tosi äänekkäitä ja sitten kun lelut kolisee niin sitä ei kestä kun ite on tottunu hiljaisuuteen. Sitten välillä jos ei jaksa oikeen olla kenenkään seurassa ja lapset haluis leikkiä niin on vaikee kieltäytyä kun ei haluu olla epäkohtelias, vaikka pitäishän sen olla ihan ymmärrettävää että joskus tarvii vähän taukoo koko kielestä.

Suomalaisena voin kuvitella kuinka varmaan jokaisella tänne tulevalla ois ongelmaa small talkin kanssa. Mun mielestä Suomessa ei paljoo kysellä että miten menee ja jos kysellään niin se on yleensä sellainen tilanne että tavataan joku vähintään puolituttu henkilö pitkästä aikaa. Täällä kysytään vaikka oltais puhuttu puol tuntia sitten. Ja aina pitää kysyä takaisin että miten menee tai vaikuttaa epäkohteliaalta. Se on ehkä yks vaikeimmista asioista mitä on pitäny ns. oppia. Alussa kun kysyttiin että mikä kuuluu niin vastasin yhellä sanalla "bra" ja en edes kysyny takaisin että miten sulla menee. Se tuntu alussa niin epäaidolta kysyä että miten menee kun tuntu että ei toista edes oikeesti kiinnosta miten mulla menee. Sitten tajusin että se on niin suomalainen tapa ajatella ja päätin että vastaan vähän iloisemmin ja kysyn takaisin että miten heillä menee.

Olen käynyt viikonloppusin autolla muissa paikoissa, mutta en missään suurissa kaupungeissa oikein ole ollut. Olen käynyt Gällestadissa, jossa löytyy vaatekauppoja. Ei tietenkään mitään isoa kauppakeskusta mutta sielä on sellainen iso kauppa kun Lager 157 joka on perustettu sielä. Tosi hienoja ja nuorille kohdistettuja vaatteita ja hintakin on tosi kohtuullinen. Kävin myös yks viikonloppu Nittorpissa, mutta sielä olin vaan urheiluhallissa, jossa pidettiin futis cup. Hestrassakin kävin mutta vaan ruokakaupassa. Hestrassa oleva Isaberg on kuulemma ruotsin yks parhaista laskettelurinteistä ja se rinne näkyy meijän kotipihasta :) Tranemossakin käyny vaan ruokaostoksilla.

1/3 "suoritettu" ♥

Dag femton

Tuntuu että aika on menny tosi hitaasti. Vaikka oon ollu vasta kaks viikkoa, tuntuu että jo kuukausi olis menny. En oo vielä saanut mitään suuria vastuuhommia, kuitenkin kyseessä on isoja rahamääriä ja arvokasta tavaraa, mutta oon saanut tehdä tarjousvahvistuksia, reklaamaatiota ja laskutusta niin että joku seuraa vierestä. Oon saanu myös tehä ns. muistiinpanoja kokouksiin. Eli joku on tehny ranskalaisilla viivoilla muistiinpanoja ja mä sitten oon kirjottanu ne puhtaaks yhteenvetona Wordiin. Toimin myös välillä lähettinä eli vien paketteja varasto-henkilökunnalle tai tehtaalle aina tietenkin kauniit turvakengät ja huomioliivi päällä.

Uusia sanoja tulee joka päivä, mutta ne ei kuitenkaan jää ekalla kerralla muistiin vaan pitää sanakokeeseen luku-tyylillä oppia. Kun kuulee jonkun uuden sanan niin kysyy mitä se tarkottaa ja sitten toistaa sitä päässä. Mulla on vihko aina töissä mukana, että voisin kirjottaa siihen uusia sanoja, mutta se ei toimi kun ne sanat tulee niin kovalla vauhdilla, eikä siinä tilanteessa voida sanoo että ootatko hetken kirjotan sanat muistiin. Mutta jos joku sana jää päähän niin kirjotan sen muistiin ja sitten etsin suomennoksen. Täällä töissä on muutamia joiden murre on erilainen. Tranemosta tulevat kuulostavat mun korvaan vähän tanskalaisilta ja siitä voi jo perustella että puhe on outoa. Toinen murre on sellainen missä r-kirjain sanotaan niinkun olisi r-vika tai sitten se on niin pehmeästi sanottu että sitä ei erota. Niiden kanssa tulee kyllä toimeen mutta pitää keskittyä enemmän puheeseen ja useimmiten kysyä jos voisi toistaa mitä sanoi. On sitten ihan "normaalisti" puhuvia, jotka vain puhuu niin nopeasti ettei aina ymmärrä.

Oma puhuminen on parantunut, mutta sitä ei kyllä vieläkään kuulu todellakaan tarpeeksi. Oon huomannu, että kun yritän kysyä jotain niin puhun todella hiljaa koska mua hävettää. Vaikka kukaan ei oo täällä kertaakaan mulle nauranu niin silti se tuntuu vaikealta käyttää ääntä kun puhuu. En tiiä minkälaisen tsemppari puheen tarvisin, että uskaltaisin vaan puhua ja olla välittämättä jos menee väärin. Oon yrittäny ajatella että mä osaan paremmin ruotsia kun nää osaa suomea, mutta ei se auta. Pitäiskö mun edes tässä vaiheessa vielä olla niin erikoisen hyvä? I mean, oon ollu VAAN kaks viikkoa. Pitäis varmaan kysyä joltain vaihto-oppilailta kauan niillä meni että ne uskals puhua kunnolla. Sellasilta siis ketkä on menny vaikka johkin latinomaihin että ei oo ihan niin hyvä siinä kielessä. Englantiin ja Yhdysvaltoihin menevät usein on sellasia ketkä jo osaa sen kielen. Osaan kirjottaa mielestäni tosi hyvin ja siitä saan kehuja jos lähetän ite tekstiviestiä tai sähköpostia jollekkin asiakkaalle. Mutta kun kirjotan sähköpostia nii en joudu käyttää omaa ääntäni ja tekstiviestiä kirjottaessa mulla on aikaa miettiä miten vastaan. Pikkuhiljaa.. :)

Talo missä asun on aivan mahtava. Vaikka sielä asuu kaks pikkulasta, ei oo ollu mitään ongelmaa nukkumisen kanssa tms. Viikonloppusin ne herää kyllä tosi aikasin mutta ne osaa olla hiljaa noin klo 9 asti, mutta sekään ei haittaa että herään aikasin kun muuten nukkuisin tosi myöhään ja sitten nukahtaminen illalla olisi vaikeeta. Mua kohdellaan tosi hyvin täällä, ei sillä etteikö kotona kohdeltaisi :D Oon tarjoutunut pesemään pyykkiä ja yritän auttaa ruuan teossa mutta avusta kieltäydytään. Kokonaan en uskalla tehdä ruokaa yksin, koska en tiedä syökö lapset sitä ja sitten se voi mennä hukkaan. Ja kotona kun oon yrittäny tehä ruokaa se usein menee jollain tapaa pilalle. Joten parempi että autan vaan ennemmin ku teen alusta loppuun ite. Ainoat miinukset on, että täällä ei syödä kunnolla ruisleipää vaan suosittus Pågen pullamössöleipää. Toinen on se, että täällä ei ole kellään kunnon pesuhuonetta vaan suihkut on sellasia pieniä koppeja. Sauna löytyy mutta sielä ei kuulemma käydä paljoa. Suomalainen tahtoo saunaan... :D Koiraa veisin ulos, mutta kelit täällä on ollu vähän huonot ja en tiedä missä sen kanssa kävelisin ja kuinka pitkälle voin mennä. Nyt kun kelit on huonot niin se päästetään pihaan juoksemaan. Kissoja kotona on kolme, mutta ne pidetään ulkokellarissa joka on mulle tosi outoa kun on tottunu Suomessa olevan kissan asuvan sisällä vaikka onkin ulkokissa. Kissoja ei sen takia päästetä sisälle kun ne hyppii pöydille missä voi olla ruokaa ja sitten ne kynsii matot ja sohvat rikki. Saan kyllä ottaa omaan huoneeseen kissan jos haluan, mutta niin ettei lapset nää, koska sillon he myös haluavat ottaa ne yläkertaan sohvalle leikkimään.

Täällä urheilu on tosi suosittua, koska ei oo paljoa muuta tekemistä. Melkein joka päivä on jotain aktiviteettia. On crossfit-, spinning-, spinboxing- ja tabata-tunteja. En ite oo ollu kun crossfit-tunneilla. Haluisin kokeilla spinboxingia myös koska tykkään nyrkkeilystä kuntoiluna ja oon kuullu että spinning on tosi raskasta hikoilureeniä. Jalkapallo reeneissä oon ollu nyt kolme kertaa ja tykkään tosi paljon. Tuntuu todella hyvältä pelata taas kun ei oo kolmeen vuoteen pelannu. Käy vähän kunnon päälle, kun ei oo reenannut kunnolla cardioo. Kohta se palaa ja sitten oon ihan yhtä nopee kun ennenki :) En oo mistään huonoimmasta päästä joukkueessa ja sain onneks heti paikan kärjessä. Sillon kun pelasin nii olin tosi vahva ja sen takia olin puolustajana. Mulla on sama vahvuus tallessa vieläkin mutta en oo uskaltanu käyttää sitä liikaa. En haluu heti uudessa joukkueessa ruveta työntämään toisia kumoon. :D Tiistaisin menee yleensä aika myöhään ja oon usein vasta puol kymmenen aikaan kotona. Aamulla otan aina reenivaattet mukaan crossfit-tunnille JA jalkapallo reeneihin. Pääsen töistä puol viiden aikaan ja siitä suoraan meen mun työnantajalle Åselle. Åse ja hänen mies Claes on joukkueessa valmentajina. Crossfit-tunti alkaa 18.15 ja kestää tunnin. Sen jälkeen vaihdan nopeesti suojat ja sukat ja meen sitten 1,5 h pelaan futista :) Paljon urheilua sinä päivänä mutta tekee tosi hyvää. Reenien jälkeen meen takas Åselle ja käyn niillä suihkussa ja syön sielä. Nekin kohtelee mua tosi hyvin ja Åse jopa sanoi leikillään että on saanu uuden lapsen. Tällä viikolla saan salikortin kanssa, jossa voin sitten käydä koska haluun. Tää kaikki on niin hienoo, kun nää on hoitanu nää asiat niin ettei mun tarvi maksaa mistään. Tietenkin annetaan jotain korvausta jossain vaiheessa, vaikka nää ruotsalaiset kovasti yrittää kieltäytyä. Kuitenkin saan täällä majotuksen, ruoan ja urheilut ilmatteeks. Tosi kiitollinen oon !


Tosi pitkä postaus nyt tuli, mutta oli paljon kerrottavaa nyt on tää arki lähtenyt rullaan. Ja kirjottelen varmaan harvemmin, mutta pidempiä tekstejä niin on sitten paljon kerrottavaa eikä sellasia parin rivin postauksia.

Dag två

Toinen päivä Ruotsissa ja hyvin sujunut tähän asti. Kieli takkuilee välillä ja aina ei osaa/uskalla vastata. Sanoja kuitenkin jo olen oppinut ja "tuttavien" kanssa on helppo jutella. Ensimmäisenä työpäivänä ei tutustuttu itse työtehtäviin vaan kierrettiin Kundcenter:iä eli toimistoa missä toimii kaikki asiakaspalvelijat. Kaikkien mielestä on "spännande" kun olen täällä. Päivät kestää klo 08 - 16/17 ruokatunnin takia. Päivät kuitenkin menee tosi nopeasti. Ihmiset on todella mukavia joka helpottaa sopeutumista. Tänään kierrettiin lisää työntekijöitten huoneita esittelemässä minua mutta sitten Åse (minun "työnantaja") piti pienen presentaation yrityksestä ja asiakaspalvelijoiden työmoraalista yms. Sain auttaa vähän numeroiden kanssa eli siis laskemaan myyntien prosenttimääriä jne.

Odotan innolla päiviä ja uusien asioiden oppimista.