Nyt on kulunu tasan kuukausi siitä kun tänne tulin. Mun iskä tuli eilen on täällä huomiseen asti koska niillä on joku koulutus, mutta se sano että oon oppinu puhumaan ja uskallan enemmän. Nyt kun ihmiset puhuu niin ymmärrän melkein kaiken mutta sillon voi mennä ohi jos en kuuntele koko keskustelua tai moni ihminen puhuu päällekkäin. Puhe alkaa paranemaan ja nyt sanon jo verbit melkein aina oikeissa muodoissa. Sellaset pikkuvirheet lähtee varmaan sit aika lopussa esim. koska sanotaan på, till, i, hos yms. Ja vielä en osaa ehkä ihan käyttää han hans honom tai hon henne hennes vaikka tiiänki miten niitä käytetään.
Oon käyny paljon salilla ja futisreenit jatkuu. Reenaan varman 6 kertaa viikossa ja joinakin päivinä on 2 kertaa jotain liikuntaa. Yks päivä oli kolmet reenit. Eka töissä lounastauolla oli spinning joka otti tosi koville, sitten illalla oli crossfit ja futis. Eilen olin iskän kanssa salilla ja sitten siitä tunnin päästä menin futisreeneihin. Olisin kerenny crossfit tunnille mutta aattelin että oon iskän kaa nyt kun se täällä on.
Iskä toi mukanaan mulle ruisleipää ja Elovena-puuroo, kun oon valittanu että täällä ei saa kunnon leipää ja aamupalalla ois kiva saada jotain mikä täyttää kunnolla. Tähän asti oon syöny aamusin jogurttia missä on banaania ja sitten leipää mutta ei ne leivät täytä yhtään kun se on pelkkää pullamössöö. Tuntuu että vaikka täällä reenaa 10 kertaa enemmän kun suomessa niin silti turpoo koska syö niin paljon hiilareita kun riisi ja pastakaan ei oo täysjyvää.
Oon nyt pyöräilly töihin useempana aamuna joka on tosi hyvä vaikka matka ei ookkaa ku 1-2 km. Mutta se antaa mulle enemmän vapautta ettei tarvii aina pyytää joltain kyytiä. Onneks on pieni paikka niin ei tuu pitkiä matkoja eikä oikein voi eksyä ☻
Lapsien kanssa asuminen käy joskus tosi raskaaks kun ne itkee tosi paljon tai muuten vaan on tosi äänekkäitä ja sitten kun lelut kolisee niin sitä ei kestä kun ite on tottunu hiljaisuuteen. Sitten välillä jos ei jaksa oikeen olla kenenkään seurassa ja lapset haluis leikkiä niin on vaikee kieltäytyä kun ei haluu olla epäkohtelias, vaikka pitäishän sen olla ihan ymmärrettävää että joskus tarvii vähän taukoo koko kielestä.
Suomalaisena voin kuvitella kuinka varmaan jokaisella tänne tulevalla ois ongelmaa small talkin kanssa. Mun mielestä Suomessa ei paljoo kysellä että miten menee ja jos kysellään niin se on yleensä sellainen tilanne että tavataan joku vähintään puolituttu henkilö pitkästä aikaa. Täällä kysytään vaikka oltais puhuttu puol tuntia sitten. Ja aina pitää kysyä takaisin että miten menee tai vaikuttaa epäkohteliaalta. Se on ehkä yks vaikeimmista asioista mitä on pitäny ns. oppia. Alussa kun kysyttiin että mikä kuuluu niin vastasin yhellä sanalla "bra" ja en edes kysyny takaisin että miten sulla menee. Se tuntu alussa niin epäaidolta kysyä että miten menee kun tuntu että ei toista edes oikeesti kiinnosta miten mulla menee. Sitten tajusin että se on niin suomalainen tapa ajatella ja päätin että vastaan vähän iloisemmin ja kysyn takaisin että miten heillä menee.
Olen käynyt viikonloppusin autolla muissa paikoissa, mutta en missään suurissa kaupungeissa oikein ole ollut. Olen käynyt Gällestadissa, jossa löytyy vaatekauppoja. Ei tietenkään mitään isoa kauppakeskusta mutta sielä on sellainen iso kauppa kun Lager 157 joka on perustettu sielä. Tosi hienoja ja nuorille kohdistettuja vaatteita ja hintakin on tosi kohtuullinen. Kävin myös yks viikonloppu Nittorpissa, mutta sielä olin vaan urheiluhallissa, jossa pidettiin futis cup. Hestrassakin kävin mutta vaan ruokakaupassa. Hestrassa oleva Isaberg on kuulemma ruotsin yks parhaista laskettelurinteistä ja se rinne näkyy meijän kotipihasta :) Tranemossakin käyny vaan ruokaostoksilla.
1/3 "suoritettu" ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti