Tre veckor kvar

Kolme viikkoo jäljellä. Lasken joka päivä kalenterista kuinka monta päivää on jäljellä. En halua kotiin siksi etten täällä viihtyisi tai ahdistaisi tms. vaan ihan sen takia että on ikävä kavereita ja kotia ja perhettä. Ja ikävöin pidempään nukkumista viikonloppuisin, kun täällä herään noin puoltuntia myöhemmin mitä arkipäivinä koska lapset juoksee yläkerrassa, itkee, huutaa ja kolistelee.

Olin 21.2 perhetutun lapsen kastejuhlissa. En ollut nähny tätä naista kymmeneen vuoteen joten hermostutti mennä sinne kun en ole niin itsevarma tän kielen kanssa. Pienempänä hän osas suomee sen verran mitä nyt lapsena puhutaan. Tällä naisella on pikkusisko (-94) ja pikkuveli (-96). Itse hän on vasta 23 vuotias. Sen pikkusisko oli kaks vuotta sitten Suomessa 2 kk ajan ja asui meillä viikon. Tuota veljeä en ollut kans nähny kymmeneen vuoteen.

Käytiin viime viikonloppuna Jönköpingissä ja ilma oli todella kaunis. Täällä on paistanut aurinko kyllä mutta sitten aina välissä tulee päiviä kun sataa ja tuulee ja on harmaata.

Olin kipeenä 26.2-1.3. Sen jälkeen urheilu on ollu vähän laiskanpuoleista. Jalkapalloa en jaksaisi reenata. En oo varma mistä se johtuu. Kaipaisin ehkä vähän kovempaa reeniä ja erilaista reenipaikkaa. Reenataan pienessä jumppahallissa mikä ei ole kivaa kun on tottunut juoksemaan isolla nurmikentällä oli se sitten tekonurmi tai ulkona kesällä. Meillä oli sunnuntaina reenit ulkona ja olin innoissani kun näin että edessä on iso nurmikenttä. Ei kuitenkaan reenattu siinä vaan hiekkakentällä jonne käveltiin pukukopeilta. En tiiä miksei reenattu nurmella, ärsytti.

Oon huomannut, että oon ollu aika hiljainen tässä lähiaikoina. Kieli ei sinänsä takkuile mutta en vaan jaksais enää oikee yrittää. Tuntuu että se johtuu siitä kun kotiintulo lähestyy nii mietin koko ajan vaan että kohta mun ei tarvi enää ahdistua jos en osaa puhua ja mun ei oleteta olevan kauheen sosiaalinen. En tiiä vaikutanko noille kauheen epäkohteliaalta jos meen huoneeseeni ruuan jälkeen. Yritän aina istua siinä hetken etten heti sinkois muualle. Sillon kun oon salilla niin mulla menee sen verran myöhään että syön yksin ja meen suihkuun ja nukkuun. Ei tarvi jutella kellekkään. Luen tätä tekstiä ite samalla kun kirjotan niin kuulostan niin epäsosiaaliselta ja epäkohteliaalta kun ihminen voi olla :D Oon kyllä lapsirakas mutta siinä on monia syitä miksi en jaksa välillä leikkiä niiden lapsien kanssa.

Jos ulkopuoliselta ihmiseltä kysytään että miten Samira on oppinut ruotsia niin ne voi luulla että en oo oppinut paljoo koska oon niin hiljainen. Mutta todellisuudessa oon oppinu paljon. Ymmärrän lauseet mitä sanotaan välillä voi olla yks sana mitä en ymmärrä mutta opin sen sanan kuitenkin kun kuuntelen mistä koko jutussa on kyse. Tiedän että osaan puhua, koska mietin välillä iltaisin mitä olisin voinut sanoa vaikka jossain keskustelussa päivän aikana. Tai kun lähetän tekstiviestiä niin osaan luonnollisesti kirjottaa small talk-tyylillä ja käytän slangisanoja mitä nää käyttää jokapäiväsessä elämässä. Mua lohduttaa se että tuun puhumaan iskän kanssa ruotsia. Sillon mun ei tarvii ahdistua jos joku menee väärin tai jos se ei ymmärrä. Tuntuu että tää reissu oli enemmänki sellanen että tarvitsin rohkaisua ja vaikka sitä en uskalla täällä käyttääkkään niin tiiän että tuun osaamaan Suomessa tosi hyvin.


Jos teksti on jotenkin hajanaista ja vaikeelukuista niin se johtuu siitä että teen töitä samalla enkä oikeen keskity kunnolla :D